luomu65

Kannattaako maataloustukea maksaa?

Katsoin juuri "Huomenta Suomen" uusintaa, jossa toimittaja Sanna Savikko oli lohjalaisella tilalla kysymässä kannattaako maataloustukea maksaa? Tai pitäisikö maatalouden osallistua enemmän kansalliseen säästötalkooseen?

- Ihan hyviä kysymyksiä, mutta tuntui että olennainen jäi ohjelmassa keskustelun ulkopuolelle. Maatalouden tuki pitäisi olla panostus yritystoimintaa, joka tuottaa ja työllistää. Eli maatalouteen sijoitettu euro pitäisi poikia samalla tavalla kuin muuhunkin yritystoimintaan sijoitettu euro. Eli maatalous sananmukaisesti alkutuotantona pitää koko arvoketjua pystyssä: kuljetus, jatkojalostus, kauppa, koneenkorjaus, koneenvalmistus, eläinlääkärit, rehuteollisuus, siemenkauppa, lannoiteteollisuus, rakennusteollisuus; puhumattakaan siitä että tieverkko ja monet kunnat sisäsuomessa tavallaan ovat olemassa maatalous- ja metsätuottajien varassa. Jos maatalous otetaan tästä ketjusta pois romahtaa aika moni muukin elinkeino. Maataloustukea ei siis voi verrata suoraan esim. lomakorvauksiin. Lomakorvaukset eivät kansantaloudellisesti tuota mitään. Lomakorvaus näkyy kuitenkin suoraan sen saajan pankitilillä. Toisaalta tilalle maksettava maataloustuki eli hinnanalennuskorvaus ei ole viljelijän palkkaa. Tilastollisesti laskettuna viljelijän tuntipalkka on ollut pitkään aleneva, viime vuosina 4-5 euroa/tunti. Minimipalkka maataloustyöntekijälle on päälle 8 euroa. Eli pitääkö siis tästä 4-5 euron tuntipalkasta edelleen tinkiä?

Toinen asia joka on hyvin oleellinen, että maataloustuki on käytännössä ainoa järkevä tapa saada EU:lle maksettua jäsenmaksua takaisin. Kaiken aikaa me kansakuntana maksamme EU:lle enemmän kuin sieltä saamme. Tanskassa, Hollannissa, Saksassa, Eestissä tämä asia on ymmärretty aivan toisin kuin Suomessa. Maatalouteen kannattaa sijoittaa kansallisesti, koska samassa mitassa myös EU:n rahoitusosuus kasvaa. Eli Eestissä valtio maksaa mm. maaseudun kehittämishankkeissa ns. omarahoitusosuuden 10-15 prosenttia, koska loppusumma saadaan EU:n varoista. Näin maaseudun toimija saa ihan oikeaa apua tarpeellisiin investointeihin ja pystyy työllistämään itsensä ja ehkä jonkun muunkin. Eestissä nähdään että investointi vaikkapa kyläkauppaan edesauttaa koko maaseutua, se ei ole keneltäkään pois vaan se on kannattava sijoitus ja samalla parannetaan maaseudun palveluita ja luodaan työpaikkoja. Suomessa kehittämisrahojen kanavointi maaseudun yritystoimintaan on tehty äärimmäisen vaikeaksi. Käytännössä rahaa jaetaan vain suurille yksiköille.

Suuri yksikkökoko ei lisää työllisyyttä eikä edes ole mikään tae kannattavuudesta. Tukien maksamisessa avain kysymys on kannattavuus. Mikä kannattaa? Kannattaako maksaa vastikkeetonta työttömyyskorvausta vaikkapa 1000 kuussa siitä hyvästä, että rahan saaja ei tee mitään. Vai kannattaako sijoittaa esim. 10 000 siten että Suomen valtio antaa 1000 ja EU 9000 vaikkapa yrttien jatkojalostamon perustamiseen. Suomessa on läntisen pallonpuoliskon puhtaimmat ja aromirikkaimmat yrtit, mutta silti yrttivalmisteet pääasiassa tuodaan ulkomailta. Yrteistä voidaan tehdä mausteita, teetä, liköörejä, pesuaineita yms. jatkojalostuksessa on valtavasti mahdollisuuksia... siis kannattaako ottaa maatalousyrittäjältä tämä tonni pois ja estää häntä saamasta EU-rahaa ja perustamasta omaa yritystä. Vai kannattaako ottaa vastikkeettomasta ansiosidonnaisesta tonni pois?

 

Odottelen kommetteja?

P.S. en tietenkään kannata kannattamattomien yritysmuotojen tukemista missään muodossa en maalla enkä kaupungissa...

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (22 kommenttia)

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Suomen maatalous on 1.1.1995 lähtien ollut EU-maataloutta eli yhteisön maatalouspolitiikkaa (suom. lyhenne YMP, engl. CAP).

Olenkohan ainoa henkilö koko maassa, joka on perehtynyt Suomen maatalouden "tukiaineistoon"?

Siis siiten, miten suomalaiset ovat tähän tilanteeseen huijattu.

141-tuen taustalla on EU-vaalipetos, eli korkean valtiojohdon valehtelu, jolla kansalaiset saatiin uskomaan, että 141-artiklan tuki on pysyvä.

Löytöni Korfun sopimuksesta (Suomen liittymisasiakirja) todistaa, että kaikki Suomen kansalliset tuet (myös 142) ovat vain siirtymäkauden tukia.

Totuuden paljastava "Korfun sopimus" painettiin suomeksi vasta vuonna 1995. Kirjan kustantaja oli EIPA (EY:n virallisten julkaisujen toimisto) ja painopaikka oli ulkomailla. Montakohan suomenkielistä kirjaa on on olut Suomessa myynnissä ja suomalaisten luettavissa?

Suomen liittäminen CAP:iin eli yhteisön maatalouspolitiikkaan oli valtiopetos.
Nimittäin Hallitusmuodon 2 §:ään kirjoitettu vallan kolmijako (päätösvalta) lakkasi maatalouden osalta olemasta Suomessa vain 2/3 eduskunnan enemmistöllä.

Kysymyksessä on valtiopetos, rikos, joka ei vanhene.

Blogisti Mirja Vehkaperä on petosvuonna 1994 ollut vasta 18-vuotias, joten hänen pitää nyt kansanedustajana vaatia valtiopetoksen selvittämistä.

Kansanedustaja Timo Kaunisto (Kesk) kertoi totuuden kansallisten tukien taustasta 16.1.2009 Huittisten Risto Ryti-salissa pidetyssä Etelä-Suomen maatalouden kriisikokouksessa. Olin paikalla jakamassa lentolehtisiä ko. asiasta. Paikalla oli myös koko Suomen valtamedia. TV-kanavia oli kolme. Yksikään media ei kertonut, mitä Kaunisto sanoi.

Ylen Turun toimittaja kieltäytyi uutisoimasta asiasta.

Onneksi paikalla oli myös yksityinen videoalan yrittäjä, jolta sain 32 sekunnin palan kotisivultani nähtäväksi.

Katsokaa kotisvultani Kauniston puhe ja kotisivuni dokumentit, joihin Kauniston puhe perustui.
Kaunisto nimittäin kertoi minulle saaneensa tiedot kotisivultani.
Lisäsi videon myöhemmin.

http://jormajaakkola.fi/141%3An%20ja%20142%3An%20E...

Totuusterveisin

Jorma Jaakkola (Kok)

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Kotisivuni videon yhteyteen laitoin linkin taustoihin, joten lue ja ihmettele myös penkomiani maatalouspetoksen taustoja.

http://jormajaakkola.fi/Petoksen%20taustoja

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Hyvät lukijat, koettakaa jaksaa lukea, mitä alle kirjoitan.

Sain 1.12.1999 salaisesta Ulkoministeriön EY-neuvottelujen EMU-varaumapöytäkirjasta otteen, pöytäkirjasta, joka tammikuussa 2000 määrättiin salaiseksi.

Tuon salaamisen takia pyysin systemaattisesti kaikkia muitakin ETA-/EY-/EU-neuvotteluasiakirjoja muutaman mapillisen.
Sain lähes kaiken, mitä pyysin. Vain EY-virkamiestason Maastricht-aiheiset pöytäkirjat ja hallituksen maatalouden maratonneuvottelujen kokouspöytäkirjat määrättiin salaisiksi.

Saamani asiakirjat ovat mielenkiintoista luettavaa, sillä ne kertovat taustoja.
Samaan aikaan ko. asiakirjojen kanssa sain kopiot MTK-veteraani Lauri Kuosmasen pojan Antti Kuosmasen kirjoittamasta kirjasta "Suomen tie EU:n jäseneksi".

Antti Kuosmanen ei ole mikä tahansa henkilö. Hän nimittäin oli keskeinen Suomen EY-neuvottelija, joka talletti koko neuvotteluaineiston yksityiskohtineen ETA-kirjaa varten (ETA-sopimus allekirjoitettiin 2.5.1992). Mutta suunnitelma muuttui, kun Suomi menikin EU:hun.
Mielenkiintoisimmat Kuosmasen kirjan kertomat ja paljastamat asiat tapahtuivat juuri EY-neuvotteluissa 1993-94.

Kun Kuosmasen kirja loppuvuonna 1999 painettiin, kerättiin kirjan koko myytävänä ollut painos hätäisesti pois myynnistä.

Kenellä mahtoi olla intressi kirjan hävittämiseen?
Veikkaan, että ulkopolitiikasta eli EY-neuvotteluista määränneellä Mauno Koivistolla? Koivisto nimittäin käskytti, miten sopimus tehdään.

Sopimuksen tekopäivänä presidentti vaihtui Ahtisaareksi ja Ahtisaarellakin on sormensa pelissä kyseisessä huijauksessa. Tämän olen eräältä entiseltä kokoomusministeriltä henkilökohtaisesti kuullut.

Onneksi pari Kuosmasen paljastavaa kirjaa ehdittiin myymään ja Kuosmanen jakoi parikymmentä kirjaa neuvottelukavereilleen...
Olen saanut kopioita kahdesta eri kirjasta. Tiedän useita henkilöitä, joille Kuosmanen kirjojaan antoi.

Kuosmanen kertoi Suomen EY-maatalousneuvottelut todella yksityiskohtaisesti.

Kysymyksessä on Suomen korkean valtiojohdon tekemä petos, jolla Suomen kansa saatiin hyväksymään maatalouden tuottajahintojen romuttamisen ja päätösvallan siirtämisen maan rajojen ulkopuolelle.

EU-jäsenyydessä 31.12.1994-1.1.1995 Suomessa tapahtui tuottajahintojen yhden yön romahduttaminen, kun se ns. vanhoissa EY-jäsenmaissa oli tehty aikaisemmin asteittain ACA-järjestelmällä. Vain myöhemmin liittyneissä Portugalissa ja Espanjassa sekä Itä-Saksassa 1990 romahduttaminen olivat vanhoja maita nopeampaa.

Myöhemmin jäseneksi liittyneen Viron tukiin ei kannata Suomea verrata, sillä Viron tuottajahinnat olivat valmiiksi alhaiset eli lähellä EY-tuottajahintoja.

Suomen "maataloustuki"-historia alkaa yleislakon seurauksesta 1956. Silloin työväki ja maatalosutuottajat olivat napit vastakkain.

Yleislakon seurauksena sovittiin liikevaihtoveroon liittyvästä alkutuotevähennysjärjestelmästä (ATV), jolla kaupan hintoja saatiin valtion subventiolla laskettua.

Subventio olisi pitänyt maatalousministeriön budjetin sijasta maksaa sosiaaliministeriön budjetista, koska se oli ruokatukea kuluttajalle. Maataloustuottaja ei siitä hyötynyt, sillä tuottajalla ei ollut liikevaihtoveron vähennysoikeutta.

Pertti Salolainen väitti ennen Suomen jäsenyyttä, että kuluttajahinnat laskevat. Salolaisella ei ollut mitään tietoa alkutuotevähennysjärjestelmästä...

EU ei hyväksynyt alkutuotevähennystä, koska se oli EY-kilpailulainsäädännön vastaista. Alkutuotevähennysjärjestelmän poistumisesta tulikin ongelma, jota oli 8.4.1994 pääministeri Esko Ahon avustajan (Suomen EY-maatalousneuvottelija Esa Härmälän lisäksi) "ratkaisemassa" yhden käden sormilla laskettava joukko Valtiovarainministeriön ja Maa- ja metsätalousministeriön virkamiehiä.

Taustat tuntevana tiedän, miten Suomen maataloutta voitaisiin harjoittaa kannattavasti ilman tukia.

Vieläpä niin, ettei ruuan hinta kaupassa juurikaan nouse.

Eikö asia kiinnosta? Pitäisi ainakin.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Kiitos blogista Eero Mattila!

EM:
"... tilalle maksettava maataloustuki eli hinnanalennuskorvaus ei ole viljelijän palkkaa."

EY:n maataloustuet ovat alennettujen tuottajahintojen kompensaatiomaksuja. Halvalla tuottajalta ostetut tuotteet dumpataan maailmanmarkkinoille.

Pyydän lukjoilta anteeksi, että laitan arkistostani pitkän maataloustuki-vastaisissa keskusteluissa käyttämäni rutiinivastauksen EY-maataloustuista.

Valitettavasti ko. EU:n linkki ei enää toimi. Kaikki totuuden todistava teksti pitää sensuroida?

Yrittäkää jaksaa lukea!

Suosittelen tallennettavaksi.

--

"CAPin historiasta

EU:n kotisivulta http://europa.eu.int/scadplus/leg/fi/lvb/l04000.htm löytyi vuonna 2006 CAP-tukien taustahistoriaa ja syy sille, miksi EU:ssa tuetaan maataloutta.

EU-maataloustuottajahinnat eivät vastaa todellisia tuotantokustannuksia.

Seuraava EU:n kotisivulla joskus tallentamani (lihavoitu) sitaatti kertoo EU-maataloustukien taustan:

”Komissio teki vuonna 1991 Ray MacSharryn ollessa maatalouskomissaarina kaksi mietintöä YMP:n kehityksestä ja tulevaisuudesta. Nämä mietinnöt muodostivat perustan YMP:n uudistamista koskevalle poliittiselle sopimukselle, jonka neuvosto hyväksyi 21. toukokuuta 1992. Vuoden 1992 uudistus merkitsi merkittäviä muutoksia YMP:hen, ja sen pääosatekijät olivat seuraavat: maataloushintojen laskeminen tuotteiden tekemiseksi kilpailukykyisemmiksi sisä- ja maailmanmarkkinoilla, ansionmenetyksen korvaaminen maatalousyrittäjille ja muut markkinamekanismeihin liittyvät toimenpiteet sekä ympäristönsuojelu.”

--

Yllä olevassa EU-tekstissä YMP (yhteisön maatalouspolitiikka) on käännetty englanninkielisestä lyhenteestä CAP. CAP tuli yo. muodossa voimaan 1.1.1993 alkaen, jolloin myös myöhemmin mukaan tulleet EY-jäsenmaat Portugali, Espanja ja Saksaksi yhdistynyt Itä-Saksa joutuivat romahduttamaan tuottajahintansa. Tuottajahintoja eli viljelijän ansionmenetyksiä kompensoimaan alettiin maksaa ns. maataloustukia, joilla ei oikeastaan ole mitään tekemistä varsinaisten tukien kanssa.

Vuosina 1993 ja 1994 Suomen tuottajahintojen suuruutta kauhisteltiin, kun niitä verrattiin EY-hintoihin. Mutta siitä vaiettiin, miksi EY:ssä oli suomalaisia tuottajahintoja alemmat hinnat. Hintojen vertailua käytettiin sellaisen mielikuvan luomiseksi, että EU:ssa pystyttäisiin tuottamaan ruokaa halvemmalla.

Tästä voi vetää sellaisen johtopäätöksen, että kaikkien EU-maiden viljelijöistä on tehty Brysselin ja ylikansallisten elintarvikeyritysten torppareita. Suomen tilannetta pahentaa se, että komissio ei suonut suomalaiselle EU-torpparille oikeutta saada koko maahan samoja tukia kuin mitä ns. vanhoille EU-maille annetaan.

Noin puolet EU:n budjetista on maataloustukia, eikä veroista kerättävän Suomen EU-jäsenmaksun määrä suinkaan vähene, vaikka Suomen maatalous loppuisi kokonaan. Suomen maatalouden loppumisesta seuraisi, että suuri joukko suomalaisessa elintarvikeketjussa olevia jäisi työttömäksi ja verokertymä vähenisi.

Lopuksi kaksi kysymystä:

- Onko suomalaista kuluttajaa petetty?
- Millä ulkomailta tuotava ruoka maksetaan?"

Eero Mattila

Hei ja kiitos täsmennyksestä. Olet hyvin perehtynyt ja näin asia alunperin on, eikä varmaan olisi pahitteeksi tutkia tätä päätöksentekoa ihan oikeasti vaikkapa valtakunnan oikeudessa.

- Mutta ennen kuin täältä tosiaan tapetaan maatalous kokonaan kannattaisi ajatella, mitä nyt voimme kansallisella päätöksenteolla ja asenteilla saada aikaan. Meillä on edelleen valtavasti mahdollisuuksia maatalouden suhteen jos vain on rohkeutta tehdä päätöksiä. Peruskysymys on se ohjataanko tukirahat virkamiehien lisäämiseen ja paperien pyöritykseen vai maaseudun yrittäjien yritystoimintaan. Pelkällä asennemuutoksella saisi jo paljon aikaan!

- Olen melko varma, että esim. Eestissä virkamiehet aktiivisesti miettivät miten maaseudun yritystoimintaan saadaan kanavoitua rahaa ja mikä on panos/hyötysuhde. He siis auttavat omalla panoksellaan maaseudun yrittäjiä menestymään. Alkupanos saadaan pääasiassa EU:ssa ja pyöriessään maaseudun yritys luo työpaikkoja ja tuottaa verovaroja. Suomessa tämä on täsmälleen päinvastoin. Virkamiehet etsivät keinoja olla maksamatta sovittujakaan rahoja. Miten on selitettävissä, että missään muussa EU-maassa ei ole vastaavia ongelmia maataloustukien maksussa kuin Suomessa? Tämän vuoden tuet maksetaan ensi vuonna... pitäisi olla niin että virkamiehille maksetaan palkka vasta sitten kun hoitavat hommansa.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Kiitos Eero Mattila!

Antti Kuosmanen kertoo yksityiskohtaisesti sen, miten

1.
maratonistunnon sopimus syntyi,
se rakennettiin kieliopillisestikin kyseenalaisen sidesanaparilla "ja/tai", jonka molemmat neuvotteluosapuolet saivat tulkita omalla tavallaan.

Kuosmanen kertoo, että komissio teki saman aikaan julistuksen, joka vesitti suomalaisten tulkinnan.
Suomen neuvottelijat saivat kuulla julistuksesta parin päivän päästä ja asia päätettiin lakaista maton alle.

2.
Kun maatalousartiklojen tekstejä parin viikon kuluttua alettiin kirjoittaan, tuli suuriä erimielisyyksiä maratonsopimuksesta.
Kuosmanen kertoo, että ongelmien johdosta perustettiin alatyöryhmä, johon kuului mm. keskeinen EY-neuvottelija Esa Härmälä.

141- ja 142-artiklojen teksteillä oli sisältölataus, joilla 141-artikla saatiin näyttämään pysyvältä tuelta.

Komission lähtökohta nimittäin marraskuussa 1993 oli, että Suomen on mentävä suoraan CAP:iin.

Niinpä lopulta kaikki Suomen maatalousartiklat kirjoitettiin siirtymäkauden tukien otsikon alle.

Minulla on kopio asiakirjasta, jolla 1.3.1994 kesken maratonistunnon presidentin juhlallisen vakuutuksen antanut Martti Ahtisaarikin saadaan vastaamaan tekemisistään.

Kysymyksessä on siis Suomen oman korkean valtiojohdon tekemä petos, joka on käsiteltävä valtakunnanoikeudessa.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

#7:ään liittyen kannattaa lukea yksityiskohtaisia taustoja tästä osoitteesta

http://jormajaakkola.fi/Petoksen%20taustoja

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Täsmennys tekstiini:

"Komission lähtökohta nimittäin marraskuussa 1993 oli, että Suomen on mentävä suoraan CAP:iin."

Komissio oli marraskuussa 1993 valmis hyväksymään Suomen valtion maksaman viiden vuoden siirtymäkauden Pohjois-Suomen alueelle, mutta Etelä-Suomen oli ilman kansallisia tukia sopeuduttava EY:n maatalouspolitiikkaan.

Tässä on syy maatalouden maratonistuntoon, koska Suomen neuvottelijat eivät hyväksyneet E-Suomen maatalouden välitöntä sopeuttamista. Tai, jos hyväksyivät, neuvottelutuloksen tulisi siirtää jäsenyydestä seuraava ongelma tulevaisuuteen. Sellainen siitä tulikin. Erkki Liikanen kertoo menettelystä, jossa 141-artiklan tulkintaa tarkasteltaisiin vasta vuonna 1996.

Tämä oli presidentti Koiviston (Koiviston muistelmat) kiitoksen aihe ministerien ja virkamiesten erinomaisesta työstä.

Eräässä Suomen Kuvalehden jutussa kerrottiin, että Erkki Liikasesta koulutettiin Suomen maatalouden asiantuntija.

Kouluttautumista oli Liikaselle ehdotettu, eikä Liikasella ollut mitään sitä vastaan.

Ei ole sattuma, että juuri Liikanen nimitettiin vuonna 1990 Suomen EY-suurlähettilääksi, sillä maatalous tulisi olemaan jäsenyysneuvottelujen vaikein alue.

Liikanen oli niin lojaali presidentti Koivistolle, että jätti Brysselin päiväkirjassaan kertomatta, että soitti presidentti Koivistolle 1.3.1994 aamuyhdeksältä, kun Koivisto sovitteli frakkia päälleen eduskunnassa pidettävää presidentin vaihtumisjuhlallisuutta varten.

Onneksemme Koivisto tulee muistelmissaan kertoneeksi Liikasen kanssa käymänsä keskustelun yksityiskohtaisesti.

Eero Mattila

Kiitos Jorma maatalouspetoksen taustoista..
- Miten tästä on voitu vaieta esim. MTK:ssa? Tuohan käytännössä tarkoittaa sitä että maatalous päätettiin lopettaa jo vuonna 1995...
- Ja Erkki Liikanen on päätynyt Suomen pankkiin, siinäpä vasta pukki...

huh. huh.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Mitenkä asia on voitu vaieta MTK:ssa?

Siksi, että Suomen ainoa EY-maatalousneuvottelija Esa Härmälä voitti Juha Korkeaojan äänestyksessä, jossa MTK:lle valittiin puheenjohtaja.

Antti Kuosmanen kertoo hävitetyn kirjansa "Suomen tie EU:n jäseneksi" sivulla 39:

"Maratonistunto oli neuvottelujen ehdoton huipentuma, vaikka neuvottelut eivät siihen päättyneetkään. Niiden jälkeinen vaihe oli taas laskusuhdannetta kahdestakin syystä. Ensinnäkin EU juuttui sisäisiin kiistoihin määrävähemmistökynnyksen takia (siitä on enemmän luvussa 32) ja toiseksi jouduttiin sopimustekstien laadinnan yhteydessä yllättäen käymään tiukka taisto jo kerran sovittujen asioiden puolustamiseksi EU:n avaamisyrityksiä vastaan. Neuvottelujen lopullinen päättäminen 12.4.1994 tapahtuikin vähemmän sydämellisissä merkeissä, kuten myös käy vielä ilmi.
Maatalouteen liittyvät ongelmat eivät jättäneet neuvottelijoita rauhaan varsinaisten neuvottelujen päätyttyäkään, sillä aina vuoden loppuun saakka jouduttiin käymään tiukkaa vääntöä niin sanotun kansallisen paketin hyväksymisestä. Sitä vääntöä tehtäessä oli maataloudesta vastannut Esa Härmälä siirtynyt MTK:n puheenjohtajaksi, eikä elämäämme helpottanut se, että hän joutui järjestöjohtajana vastustamaan itse keskeisesti valmistelemiaan ja neuvottelemiaan ratkaisuja. Mutta ei kai se helppoa ollut Esalle itselleenkään."

Ei ole sattuma, että Kalevi Hemilä valittiin eduskunnan ulkopuolelta Lipposen hallituksen maa- ja metsätalousministeriksi, sillä Kalevi oli maatalousartikloja laatimassa olleessa työryhmässä Härmälän sihteerinä.

Kerrotaan, että Erkki Liikanen oli keskeisessä asemassa siihen, että 141-artiklan ensimmäisiä tulkintoja tarkasteltiin vasta (Hemilän ministeriaikaan) vuonna 1996.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

# 9:
"Maatalouteen liittyvät ongelmat eivät jättäneet neuvottelijoita rauhaan varsinaisten neuvottelujen päätyttyäkään, sillä aina vuoden loppuun saakka jouduttiin käymään tiukkaa vääntöä niin sanotun kansallisen paketin hyväksymisestä. Sitä vääntöä tehtäessä oli maataloudesta vastannut Esa Härmälä siirtynyt MTK:n puheenjohtajaksi, eikä elämäämme helpottanut se, että hän joutui järjestöjohtajana vastustamaan itse keskeisesti valmistelemiaan ja neuvottelemiaan ratkaisuja. Mutta ei kai se helppoa ollut Esalle itselleenkään."

Lihavoitu teksti siis koski EU-kansanäänestyksen jälkeisiä neuvotteluja.
Kysymyksessä on EU-vaalipetos.

Antti Kuosmanen kirjoittaa ko. neuvotteluista sivuila 129 ja 130, luvussa


"21.38. Lisähinnat

Vaikein ongelma kansallisen tukipaketin hyväksyttämisessä tuli tukien maksamistavasta. Edellä tuli esille, että siirtymäkauden tukia arveltiin voitavan maksaa myös niin sanottuina lisähintoina. Tässä tukimuodossa tuki lisättiin tuottajan samaan myyntihintaan, joten sen kokonaismäärä riippui tuotannon määrästä. Tällaista ei tavallisesti suvaittu, koska se antoi yllykkeen lisätä tuotantoa ja siis pahentaa ylituotantotilannetta, josta eroon pääsemiseksi CAPin mukaiset tulotuet oli otettu käyttöön.

Siirtymäkaudella tilanne oli kuitenkin käsityksemme mukaan toinen, ja niin arvelivat komissionkin virkamiehet. Kansallinen tukipaketti rakennettiin siirtymäkauden tukien osalta tälle pohjalle eikä komission virkamiesportaalla ollut asiaan huomauttamista. Myöskään komission johto ei ministeritasolla käydyissä keskusteluissa tätä tulkintaa torjunut; niinpä tulkittiin maatalouskomissaari Rene Steichenin ministeri Pesälälle kirjeitse syyskuun puolivälissä 1994 vahvistama tukipaketin pääpiirteitä koskeva myönteinen arvio siten, että siinä tulivat lisähinnat hyväksytyiksi.

Tältä pohjalta valmisteltiin tarvittavat kansalliset lakiesitykset, joissa pääasialliseksi tukimuodoiksi siirtymäkaudella todellakin valittiin lisähinnat. Maatalousministeriö saattoi lokakuun alkupuolella 1994 julkisuuteen tämän aikomuksen samoin kuin muut keskeiset
kansallista pakettia koskevat suunnitelmat.

Sitä suurempi oli sitten tyrmistys, kun tuli epävirallinen tieto, että komissio olisi valmis hyväksymään lisähintojen muodossa maksetun tuen vain maidolle; maidolle siksi, että sen tuotanto oli kiintiöity. Tällaisen kannan se oli tietojen mukaan ottanut Norjan suhteen ja norjalaiset olivat sen hyväksyneet. Suomelle komissio ei halunnut antaa parempaa kohtelua.

Pahaksi tilanne pääsi, kun tieto komission väitetystä kielteistä kannasta tuli julkisuuteen. Joko komissaari Steichen tai joku hänen virkamiehensä oli puhunut ohi suunsa suomalaiselle lehtimiehelle. Kotimaassa nousi kova häly siitä, että komissio ei hyväksyisikään kansallista pakettia, vaikka maatalousministeriö oli juuri tiedottanut, että kaikki on hyvällä mallilla. Kansanäänestys lähestyi ja tunteet kävivät kuumina.

Maatalouskomissaari oli juuri julkisen hälyn alkaessa matkustanut virkamatkalle Etelä-Amerikkaan ja häneen oli vaikea saada yhteyttä. Muuten tunnelmat olivat kireän puoleiset, ja vaikka komissaari palattuaan käyttäytyi täysin korrektisti, oli hän selvästi sydämistynyt
Suomessa hänestä esitetyistä luonnehdinnoista. Sydämistyminen ei rajoittunut Steicheniin. Valitettiin, että kaikki mistä oli keskusteltu vuoti välittömästi julkisuuteen. Saimmekin jonkin aikaa kuulla sarkastisia huomautuksia virkamieskokouksissakin siitä, mitä Suomi aikoi tästäkin kokouksesta kertoa julkisuuteen.

Itse asian kannalta vakavaa oli, että komissaari Steichenin yleisluontoiseen hyväksyvään arvioon tukipaketista ei todella ollutkaan sisältynyt lisähintojen hyväksyminen. Suomalaiset olivat kuvitelleet, että näin keskeisen asian oli täytynyt olla mukana kyseisessä arviossa, mutta niin ei vain ollut. Virkamiesten myönteiset arviot olivat olleet heidän omiaan. Siksi komissiossa oli pantu pahaksi maatalousministeriön julkisuuteen saattamat tiedot tukipaketin sisällöstä. Suomen epäiltiin valmistelevan maaperää lisähintoihin perustuvien tukien käyttöönotolle myös pohjoisessa tuessa ja myöhemmin vakavien vaikeuksien tuessa. Komissio epäili jälleen, että Suomi aikoi asettaa sen tapahtuneiden tosiasioiden eteen. Vieläkin tuntui jatkuvan komission pahastuminen siitä, että Suomi oli ryhtynyt valmistelemaan kansallista pakettia omin päin.

Ehkä asiaan liittyi myös Steichenin oma kohtalo. Vuosi oli ollut hänelle vaikea. Ensin hän hävisi kiistan asteittaisesta hintasopeutuksesta sisämarkkinaideologeille ja van den Broekille.

Sitten hän hävisi kiistan vuoristo-LFA:sta Suomelle ja neuvostolle. Kaiken kukkuraksi hän menetti lopulta myös virkansa, kun komission puheenjohtajaksi Delorsin jälkeen valittiin vastoin ennakko-odotuksia luxemburgilainen Jacques Santer. Seitsenvuotiseksi kaavailtu komissaarin ura katkesi kahteen vuoteen ilman tietoa toimeentulosta jatkossa. Ei ihme, jos siinä pinna kiristyi ja kompromissintekokyky hupeni.

Suomessa ei kuitenkaan voitu tässä vaiheessa hyvitellä Steichenia. Hallitus ei voinut kasvojaan menettämättä perua julkisuuteen toimitettua suunnitelmaa kansallisen paketin täytäntöönpanosta. Erkki Liikanen onnistui taivuttelemaan komission kiistämään, että julkisuuteen päässyttä väitettyä lausuntoa olisi esitetty. Komissio totesi keskustelujen paketista jatkuvan ja uskovansa, että myönteiseen ratkaisuun päästään. Hallitus ilmoitti, että tukipaketin vaatimien toimenpiteiden valmistelu jatkuisi suunnitellulla tavalla.

Episodi oli erityisen kova paikka maatalousministeri Mikko Pesälälle, joka ei noina päivinä tainnut nauttia herrana olemisesta. Siltä ainakin vaikutti käydessäni hänen luonaan, kun hän virkamiehineen valmistautui omaan tiedotustilaisuuteensa asiasta. Eroilmoituskin oli lähellä, mikäli jo julkaistuja suunnitelmia olisi muutettava. Koetin rauhoitella; ei pidä puhua erosta, se vain pahentaa tilannetta. Niin lähellä ero kuitenkin tietääkseni oli, että Pesälä jätti väliin yhden neuvoston kokouksen, joihin suomalaisministerit siinä vaiheessa huomioitsijoina osallistuivat. Hän saattoikin tahattomasti saada näin aikaan enemmän kuin millään muulla keinolla. Tuon kokouksen yhteydessä näet saivat Brysseliin Pesälän sijasta matkustaneet suomalaisvirkamiehet selvää vihreää valoa lisähinnoille. Lähestyvä kansanäänestys taisi taas säikäyttää.

Tämän kummempaa selvyyttä ei komissiolta ennen kansanäänestystä saatu kansallisen paketin hyväksyttävyydestä. Jos olisi tiedetty, millainen prosessi asiasta nousee, ei selvyyttä ehkä olisi alettu hakeakaan. Voi myös kysyä, olisiko keskustan enemmistöä saatu jäsenyyden kannalle, jos etukäteen olisi tiedetty, miten hankalaksi tämä asia muodostuu. Kansanäänestyksen tulos olisi ehkä ollut toisenlainen, jos hallitus olisi kaatunut kesällä 1994 tai jos sen rivit olisivat pahasti rakoilleet myöhemmin syksyllä.

Kansanäänestyksessä kävi tunnetulla tavalla ja liittymissopimus ratifioitiin. Sen jälkeen tukipaketin käsittelyä jatkettiin. Molemmin puolin tehtiin joitakin myönnytyksiä. Komissio suostui siihen, että vuonna 1995 kaikki siirtymätuet maksettaisiin lisähintoina. Vuoden 1995 jälkeen se olisi mahdollista maidon lisäksi tärkkelys perunalle. Mikko Pesälä ei periaatteen miehenä halunnut esitellä tällaistakaan päätöstä ja uhkasi uudelleen erota hallituksesta, jos hänet yritettäisiin siihen pakottaa. Häntä ei pakotettu.

Näissä merkeissä päättyi vuosi 1994 maatalousneuvottelujen osalta. Sen jälkeiset tapahtumat eivät enää kuulu tähän kirjaan, vaikka tarina jatkui. Vuonna 1996 nimittäin käytiin edellä mainitut neuvottelut vakavien vaikeuksien tuen käyttöön otosta. Oikeus siihen saatiin, vaikka lyhyemmäksi ajaksi ja toisenlaisena kuin haettiin. Lopullinen koitos tässä asiassa käydään syksyllä 1999, jolloin pantaneen lopullisesti piste jäsenyysneuvottelujen ylivoimaisesti vaikeimman ja raskaimman luvun perään."

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Pätkä Antti Kuosmasen hävitetystä "Suomen tie EU:n jäseneksi" -kirjasta (s. 217):

(Luku) "35. Sopimustekstien laadinta

Vanhan englanninkielisen sanonnan mukaan "the devil is in the details" eli piru piileskelee yksityiskohdissa. Jo tästäkin syystä oli liittymissopimuksen ja siihen liittyvien muiden asiakirjojen laadinta yksi tärkeimmistä jäsenyysprosessin vaiheista.

Normaalistikin tarpeellisen tarkkaavaisuuden lisäksi jouduttiin tekstejä laadittaessa tällä kertaa yllättävää kyllä ottamaan huomioon, että vastapuoli koetti kirjoittaa tekstit eri tavalla kuin asioista oli neuvotteluissa sovittu. Osittain tekstien laadinnassa ilmenneet erimielisyydet tosin varmaan johtuivat siitä, että maratonistunnon poliittisen sopimuksen sisällöstä oli aidostikin erilaisia tulkintoja. Osaksi - pääosaksi - niitä kuitenkin mahdoton pitää muuna kuin EU:n tarkoituksella käynnistämä operaationa eräiden keskeisten tulosten vesittämiseksi. Tasapuolisuuden vuoksi pitää toisaalta kertoa sekin, että olen jälkeenpäin kuullut eräältä tekstien laadintaan EU:n puolella osallistuneelta, että siellä koettiin Suomen avanneen sovitut tulokset.

Tekstien kirjoitusvaiheesta tuli siis ylimääräinen, tiukka neuvottelukierros. Se koski ennen kaikkea maataloutta, mutta joitakin muitakin asioita on tullut esille eri neuvottelukuja koskevissa selostuksissa. Lisäksi piti tässä myöhäisessä vaiheessa: käsitellä yksi sellainenkin kysymys, joka ei tullut ollenkaan esille varsinaisten neuvottelujen aikana. Se koski ETA-sopimuksen valvontaa varten perustetun EFTAn valvontaelimen käsiteltävänä olleiden kilpailuoikeudellisten ja muita keskeneräisten asioiden siirtämistä komission hoitoon.

Sopimustekstien laadintaa varten perustettiin erillinen työryhmä jo joulukuun alussa 1993. Sen työ lähti käyntiin kangerrellen, eikä siihen aluksi ollut syynä neuvottelutulosten sisällöstä johtuvat erimielisyydet, vaan aineiston puute ja hapuileva johto. Myöhemmin asioita monimutkaisti asiapitoisten ongelmien ohella se, että maataloustekstien laadintaa varten perustettiin alatyöryhmä maatalousasiantuntijoista. Tällainen on yleensä takuuvanna tapa luoda lisää ongelmia ja näin tapahtui nytkin.

(Kommenttini:
Ketkä maatalousasiantuntijaryhmään kuuluivat?
- Niilo Jääskinen, Esa Härmälä ja Paavo Mäkinen. Kahden muistion kirjoittajana Kalevi Hemilä.)

Teksti jatkuu:
"Sopimustekstit oli saatava valmiiksi mahdollisimman nopeasti paitsi liittymissopimuksen ratifioinnin myös Euroopan parlamentin hyväksynnän varmistamiseksi.

Ilman Kuosmasen kirjaa en olisi koskaan saanut tietää, mitä artikloja laatineen alatyöryhmän asiakirjoihin oli kirjoitettu.
Pyysin ne UM:n arkistosta.
Kävin vielä UM:n arkistossa katsomassa, olinko saanut kaiken. Olin.

Olen omalla nimelläni kertonut Suomen EY-maataloushuijauksesta lokakuusta 2003 lähtien.

On todella kummallista, että suomalaisia viljelijöitä ei ole kiinnostanut, mistä kohtalokkaat tilanteet johtuvat. Viljelijä luovuttaa ja laittaa vapaaehtoisesti kintaat naulaan.

Kuten toisaalla kerroin, on Suomen maatalouden pelastamiseksi ratkaisu ilman tukia, vieläpä niin, etteivät elintarvikkeiden hinnat kaupassa juurikaan nouse.

Tämä edellyttää Suomen EU-jäsenyyden mitätöimistä, sillä valtiopetoksilla luotu jäsenyys ei ole Suomessa lainvoimainen.

EU:n mielipiteitä Suomessa käynnistettävään valtakunnaoikeuteen ja EU-jäsenyyden laittomuuteen ei tarvita.

Eero Mattila

Luen juuri samaan aikaan kotisivujasi. Esa Härmälän rooli on outo, miksi ihmeessä MTK ja keskusta edelleen tukevat häntä kansanedustajaksi ja muihin virkoihin. Palkintona mistä???

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Keskustalaiset eivät tiedä vieläkään Härmälän taustoista. Siis siitä, miten Suomen EY-maataloushuijaus tehtiin.

Ensimmäisen salaisen muistion "Suomen EY-maataloustuista" Esa Härmälä teki jo joulukuussa 1992.

Suomen ainoaksi EY-maatalousneuvottelijaksi Härmälä nimitettiin vasta helmikuussa 1993.

Härmälä oli pääministeri Ahon avustaja jo 1991. Se selittää paljon.

No, piiri pieni pyörii, joten tietyt "palkittavat" henkilöt saavat hyväveli-/hyväsisko-"suojatyöpaikkoja".

Wikipedia:

"Vuodet 1984–1987 Härmälä hoiti maatalous-, kalastus- ja elintarvikeasioita Suomen EC-edustustossa Brysselissä.

Taloudellisesti vaikeina vuosina 1991–1993 Härmälä toimi pääministeri Esko Ahon talouspoliittisena erityisavustajana,[3] kun osana Suomen selviytymisstrategiaa päätettiin hakea jäsenyyttä Euroopan unionissa. Aikaisemman kokemuksensa pohjalta Härmälä laitettiin vastuuseen neuvottelujen maatalousosuudesta, joka oli laajin ja taloudellisesti ja poliittisesti haastavin neuvottelujen osa-alue. Tätä tehtävää varten hän siirtyi ulkoasiainministeriöön.

Eero Mattila

Tuntuu ihan ufolta lukea 20 vuotta vanhoja tekstejä, jotka silloin julki tullessaan olisivat varmastikin muuttaneet ihmisten äänestyskäyttäytymistä.
- Mikähän suomalaisia oikein vaivaa? Totuuden paljastumisen pelkoko?

”Koivisto kirjoitti jo 1950-luvulla, että taloudellisen toiminnan luonteen muuttuessa ja yhteiskunnallisen uudistustyön jatkuessa yksityisestä omistusoikeudesta voidaan tehdä täysin sisällyksetön käsite.”

-On totta, ettei silloin tiedetty, kuinka pitkälle in­tegraatio tulee etenemään. Mutta tiedettiin, että integraatio syvenee. Jos silloin olisi sanottu, että markka häviää, olisimme takuulla hävinneet kansanäänes­tyksen, Salolainen uskoo.

Eikö Salolaisen korviin ole kantautunut tieto, että Hallitusmuodon (HM) 72 §:ään kirjoitetun Suomen Markan hävittämiseen liittyy UM:ssä (Tarja Halosen ollessa ulkoministerinä) salaiseksi julistettu EU-ministeriryhmän pöytäkirja 16/93 22.12.1993?

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Edellä olevat minun sivustoltani poimimaasi kolme kappaletta ovat erikoisia.
Mauno Kovisto kuului talvella 1953 perustettuun Knoellinger-keskustelukerhoon, jossa demarit tekivät suunnitelmiaan.

Kaiken taustalla on se, että demarit saivat rahaa CIA:lta.

Demareiden tehtävä oli luoda edellytykset yhdentyvälle Euroopalle.

Nyt ollaan tässä tilanteessa:
"”Koivisto kirjoitti jo 1950-luvulla, että taloudellisen toiminnan luonteen muuttuessa ja yhteiskunnallisen uudistustyön jatkuessa yksityisestä omistusoikeudesta voidaan tehdä täysin sisällyksetön käsite.”

Suomi on velkaannutettu tarkoituksella.
Kaikki Suomen kansallisomaisuus pohjavedestä infraan on velan vakuutena.

Olen olen mukana tutkimassa 1990-luvun lamaa ja laitonta jälkihoitoa. Lama tehtiin tarkoituksella, koska oli tarkoitus etukäteen EY-mukauttaa Suomen perustuslaki. Kokonainen Hallitusmuodon IV luku uudistettiin EY:n vaatimusten mukaiseksi.
ETA:aan ja EU:hun Suomi vietiin - 17.1.1992 eduskunnan äänestyksessä hyväksytyllä - laman johdosta säädetyllä poikkeuslailla, säästölailla.

Kukaan rivikansanedustajista ei silloin tiennyt, mitä ko. säästölailla tultaisiin tekemään.

Suomi velkaannutettiin. Ammattiyhdistykset joutuivat tyytymään nolla-linjaan. Ihmisiä kyykytettiin työttömyydellä ja julkisen sektorin leikkauksilla.

Kalevi Sorsa kirjoittaa kirjassaan "Uusi itsenäisyys", 1992, mielenkiintoisia asioita otsikon "Kovalla markalla pehnmeään yhteiskuntaan" alla.
EU on demareiden projekti.

Sitaatteja kirjasta Uusi itsenäisyys, sivu 245:

”Toisaalta valtiosäännön uudistus lisää ratkaisevasti hallituksen toimintamahdollisuuksia. Hallitus ei enää tarvitse työmarkkinajärjestöjen ja opposition tukea. ”

Kysymys:
Tuntuuko tutulta SSS-hallituksen toimissa?

Sivulla 261 olevan sitaatin pitäisi avata vasemmistolaistenkin silmät:

”Julkisen sektorin tehostaminen on uusi tehtävä. Se on kehitettävä kilpailukykyiseksi yksityiseen sektoriin nähden. Tämä on nimenomaan sosialidemokraattien tehtävä, koska kukaan ei epäile heitä julkisen sektorin romuttamis- ja yksityistämispyrkimyksistä. ”

--

Viime hallituksilta on puuttunut vaihtoehdot Suomen talouden kuntoon saattamisessa.

Kaupat ovat halpuuttaneet hintojaan viljelijän kustannuksella.

Terveisin

Jorma Jaakkola (Kok)
eläkkeellä oleva peruskoulun opettaja, jolla on oman puutarhan johdosta multaa kynsien alla.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Pertti Salolainen oli (on?) sosiaalidemokraatti, jota Kalevi Sorsa ja Ylen uintiselostaja Kauko-Aatos Leväaho suosittelivat Ylen pääjohtajalle jotenkin näin:
Pertti on luotettavasta demariperheestä, joten hänet voidaan ottaa Yleen töihin.
Pertti nimittäin kuului Helsingin Työväen Uimareihin.

Onko Pertti Salolainen koskaan tehnyt mitään yrittäjän hyväksi?

Eero Mattila

Kieltämättä noita sinun sivuja lukiessa tulee fiilis, että tämä on jotain näytelmää, jossa on pelkkiä kaksoisagentteja. Mutta viitteissä keikkuu nimi, joka vieläkin useinmiten on vaikutusvaltaisessa asemassa. Voisi sanoa, että lähes kaikki nimet jotka nousevat esiin ovat jo entuudestaan tuntuneet epäluotettavilta ihmisinä ja taitavat olla niitä Teiniliiton kasvatteja ja kaatajia...

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Ei ole kysymys näytelmästä eikä salaliittoteoriasta.

On koko joukko Ulkoministeriön ja Valtioneuvoston asiakirjoja, jotka on määrätty ETA-/EY-/EU-neuvottelujen vuoksi salaiseksi.

Lisäksi 1990-luvun laman jälkihoitoon ja pankkien pelastamiseen liittyvät asiakirjat on määrätty sadaksi (100) vuodeksi salaisiksi.
Tässä on taustalla Suomen pankkien saattaminen ETA-kelpoisiksi, eli etukäteen jo vuonna 1992 EY-kelpoisiksi.

Kaikkien valtionhallinnon asiakirjojen pitää olla julkisia, sillä salailu merkitsee diktatuuria eli salailu murentaa demokratian.

Noissa sadan vuoden salaisuuksissa hääri yksi "hyvä-sisko" (toinen valtiovarainministeri) Suvi-Anne Siimes, joka on sittemmin palkittu mm. Työeläkevakuuttajat TELAn toimitusjohtajuudella.

Eero Mattila

Tuo YLEn vasemmistolainen historia olisi myös näytelmän arvoinen. "Näin naapurissa" olisi ihan hyvä työnimi.

Käyttäjän jormaajaakkola kuva
Jorma Jaakkola

Tästäkin löytyy vasemmistoa, Antti Kuosmasen kirja "Suomen tie EU:n jäseneksi", luku "21.28. Ensivaikutelmat kotiin palatessa", todella paljon puhuva sitaatti sivulta 121:

"Suurlähettiläs Erkki Liikasen saunaillan ja muutaman tunnin yöunen jälkeen palasimme 2.3.1994 maratonistunnosta Suomeen. Täytyy todeta, että vaikka olin siihen mennessä jo osallistunut monenlaisiin neuvotteluihin, koskaan ei ollut palatessa ollut sellaista tunnelmaa. Lentokoneen kaartaessa hankien peittämien Etelä-Suomen peltojen yli kohti Helsinkiä en voinut olla ajattelematta, mitä viime päivien ratkaisumme merkitsisivät ikkunasta näkyville tiloille ja niistä elantonsa saaville ihmisille. Kun sitten näin SAK:n ekonomisti Peter Boldtin televisiossa ilmaiseman riemun siitä, että nyt saivat maajussit viimeinkin kunnon potkun persuuksiinsa (en muista hänen sanojaan tarkasti, mutta sävy oli kyllä juuri tuo), en jotenkin osannut yhtyä siihen."

Toimituksen poiminnat